Kalle

Elämä ennen syöpää, kesäkuun 7. vuonna 2004. Ensimmäinen lomapäivä. Puhelu OYS:ista muutti elämämme ajaksi syövän kanssa. Kalle 8v. sai kolme viikkoa aikaisemmin leikatun imusolmukkeen koepalatulokset. Lapsellamme on syöpä. Poika, äiti ja isä lähtivät osasto 51:lle. Eno jäi kotiin hoitamaan pikkuveljeä.

Alkushokki iski vastan kasvoja. Arki ja elämä muuttui hoitokaavioiksi. Alusta lähtien olimme hyvin avoimia kaikille siitä, mikä meidän lapsellamme on. Avoimuus oli keinomme selviytyä vakavasta tilanteesta. Läheiset ja ystävät tukivat meitä, eivätkä jättäneet yksin. Meillä oli vain yksi tavoite; Kalle selviää.

Hoidot lähtivät käyntiin sinä päivänä, kun menimme osastolle. Äiti oli sairaalassa päivisin ja isä iltaisin. Päivittäin olimme hetken perheenä osastolla pojan huoneessa. Päivisin mummut ja eno hoitivat pikkuveljen ja kodin. Meille järjestelyt olivat luontevat, sillä asumme sairaalan vieressä ja läheiset samassa kaupungissa. Hoidot kestivät kaksi vuotta ja niistä selvittiin. Kallen kontrollit päättyivät vasta 2014 jouluna.

Me olemme saaneet elää jo monta vuotta syövän jälkeistä elämää. Tänään hän opiskelee yrityksessämme jatkajaksi ja pikkuveli suuntaa tulevaisuudessa hänen kumppanikseen. Elämme entistä vahvempina. Meidän onneksemme Kallen syöpä nujerrettiin.