Ava

Elämämme muuttui kesäkuussa 2010, kun puolivuotiaalta Avalta löytyi yllättäen kasvain pikkuaivoista. Muita oireita ei ollut kuin liiallinen pään ympärysmitan kasvu. Ava leikattiin onnistuneesti ja aloitettiin lähes vuoden kestänyt sytostaattihoito.

Hetken, kesän 2011, kaikki oli hyvin, mutta syksyllä tauti uusi. Alkoi toinen, rankempi hoitokierros. Sytostaatteja, kantasolusiirto ja sädetys. Siihen päälle vielä yli kaksi vuotta kestänyt ylläpitohoito kotona. Tauti voitettiin. 

Kesällä 2015 Avan veriarvot alkoivat laskea. Avalla todettiin APL, harvinainen leukemia, jota esiintyy lapsilla vain sekundäärisenä syöpänä. Taas kaikki elämässä meni uusiksi.

Nyt tammikuussa 2016 tauti on remissiossa ja hoidot jatkuvat vielä huhtikuulle.  

Perheeseemme kuuluu myös Avan isoveli. Hän on joutunut koville sisarensa sairauden vuoksi. Avan ollessa sairaalassa viikkoja isoveli asuu sijaisperheessä Punkaharjulla. Elämme matkalaukkuelämää ja ikävä on kova puolin ja toisin.

Itse elän ajoittain jaksamisen äärirajoilla. Tukea olen saanut ja todelliset ystävät ovat säilyneet matkassa mukana ja uusia tullut.

Ava täytti joulukuussa kuusi vuotta. Hän on iloinen ja sosiaalinen lapsi, oikea villikissa, jolla ei tunnu olevan huolen häivää ainakaan sairauteensa liittyen. Sairaala on hänelle toinen koti. 

Kovat hoidot ovat aiheuttaneet Avalle lievän kehitysvamman. Sitkeästi tyttö on kuitenkin opetellut kävelemään ja puhetta tulee koko ajan lisää. Syöminen tapahtuu peg-napin kautta. Tällä hetkellä Ava on innokas eskarilainen.

Syöpä on määrännyt pian kuusi vuotta elämämme tahdin ja tulee jatkossakin olemaan aina jollain lailla läsnä. Se on tosiasia, jonka kanssa on vain elettävä. 

Elämä on tässä ja nyt. Sen olen oppinut, jos en muuta.