Antti

Syyskuussa 2013 huomasin saunakäynnin yhteydessä Antin toisen kiveksen kasvaneen toista kivestä isommaksi. Meillä oli sopivasti sovittuna Antin 6-vuotisneuvolatarkastus seuraavalle viikolle, jossa otin asian puheeksi. Neuvolalääkäri otti välittömästi yhteyden TAYS:iin jatkotutkimuksia varten epäillen vesikivestä.

Saman viikon keskiviikkona tutkimukset alkoivat ultraäänellä, jonka perusteella tuli leikkauspäätös. "Jotain siellä on, joka on syytä tutkia tarkemmin." Leikkaus tehtiin kiireellisenä heti perjantaina aamusta, johon lähdimme toiveikkaina. Aihetta ”kasvain” oli ehkä vähän vältelty tähän asti; varmasti vain meitä vanhempia säästellen.

Pitkän odottelun jälkeen, ehkä noin puolen päivän jälkeen kaksi lääkäriä kutsui meidät huoneeseensa keskustelemaan. Puhkesin itkuun jo siinä kohtaa, kun toinen lääkäri siirsi nenäliinapaketin lähemmäksi meitä. Sanoja ei tarvittu. Arvasin.

"Leikkaus meni hyvin ja Antti on nyt heräämössä, mutta valitettavasti kyhmy, joka leikattiin pois, osoittautui jääleikevastauksen perusteella pahanlaatuiseksi rhabdomyosarkoomaksi. Antille asennettiin rintaan myös keskuslaskimokatetri jatkohoitoa varten."

Siinä ne tuli, kaikista pelätyimmät ja aivan uskomattoman tunnemyrskyn aiheuttamat sanat. Siinä meni useampi päivä aika sumussa, illalla ei uni tullut, ruoka ei maistunut ja hyvä, jos muisti käydä suihkussa. Tästä seurasi myös melkein loputon itsensä syyttely ja jatkuva itseltä kysely "Mitä olen tehnyt väärin? Ja miksi juuri Antti?”

Vaikka Antin syöpä oli paikallinen, eikä etäpesäkkeitä ollut, päätettiin varmuuden vuoksi aloittaa myös puoli vuotta kestävät sytostaattihoidot, koska kyseessä oli kuitenkin aggressiivinen ja nopeasti leviävä syöpä.

Tässä kohtaa LO6:sta tuli meille toinen koti ja rankka taistelu alkoi – taistelu jonka päätimme voittaa! Koko puolen vuoden hoito-ohjelma mentiin suunnitellusti läpi, eli isompia mutkia matkassa ei meillä siis ollut, muutamaa infektioeristystä, veritankkauksia, pahoinvointia ja valkosolupistoksia lukuun ottamatta.

Viimeiset sytostaatit Antti sai hiihtolomaviikolla maaliskuussa 2014 ja jo heti huhtikuussa oli 3 päivää kestävät hoidonlopetustutkimukset, puhtain paperein. Meillä oli syytä juhlaan!

Toukokuussa poistuivat Antin kaikki eristyskiellot ja eskariinkin pääsi vielä loppuajaksi, eli noin kuukaudeksi.

 Lähiperheen sekä ystävien kannustavan tuen lisäksi eskarin väki oli kyllä koko hoitorupeaman ajan meidän suurena tukena ja ilona, ne kutsui aina Anttia mukaan ulkoretkilleen ja lähetti koko ryhmän piirtämiä tsemppipiirustuksia meille kotiin. Sitä ei unohda.

Nyt tästä kaikesta on jo kohta 2 vuotta! Antti on koulussa toisella luokalla ja on innokas salibandyn pelaaja. Viimeisin kontrollikäynti oli juuri, edelleen puhtain paperein.

Meidän perhe on edelleen 6-henkinen ja osaamme iloita ja kiittää siitä kyllä joka ikinen päivä.